Tämän piti olla kaikin puolin iloinen postaus. Ja pahoittelen, että minäkin kaivan tämän aiheen esiin. Kaikki tätä raapustusta lukemaan jotain kautta päätyneet varmaankin tietävät mitä tarkoitan - toissa perjantaina aamukahdeksan jälkeen meidän aikaamme kaakkois-Japanin merellä järisi hurjalla 8.9 magnitudin voimalla ja se aiheutti suuria tsunameja rannikkoalueelle. Sittemmin voimakkaita jälkijäristyksiä on tavattu lähialueilla. Huolestuttavin seikka tällä hetkellä on rannikolla sijaitsevien voimalaitosten tila, erityisesti Fukushimassa, joiden reaktoreiden jäähdytysmekanismit kärsivät tuhoja ja ks. reaktoreista on päässyt karkaamaan pieniä määriä radioaktiivista materiaalia.
Mielestäni tilanne kuitenkin alkaa vaikuttaa olevan pikkuhiljaa hallinnassa. (Toivon todella niin.) Reaktoreiden tila kolmosreaktoria lukuunottamatta muiden pitäisi olla hallinnassa. Jospa Fukushiman voimalan tila saataisiin pian normalisoitua, jälkijäristyksiä kun voi tulla useampia viikkoja eteenpäin. Olen saanut yhteyden ainakin mutkan kautta kaikkiin Japanissa oleviin tuttaviini. Ahdistavinta sen jälkeen tässä on kuitenkin se, että tämä reilu viikko on tuntunut todella pitkältä ajalta ilman suuria edistysaskelia.
Olen kuitenkin kaikin puolin luottavainen, että asiat järjestyvät vähitellen ja matkamme tulevana kesänä, hieman reilun kolmen kuukauden päästä onnistuu. Japanilaiset itse katastrofin lähialueilla palailevat normaaliin elämäänsä, toisekseen, sain myös ISI language schoolin yhteyshenkilöltämme sähköpostia, ja hänkin oli asian suhteen hyvin luottavainen.
Tosiaan matkan alkuun olisi nyt pyöreät 100 päivää. Tavallaan aika on mennyt todella nopeasti, mutta samalla myös todella hitaasti. Kaikki meistä ovat maksaneet Summer Program -osallistumismaksun ja hyväksymiskirjeet tulivat jo Sannalle ja minulle. Olen ottamassa yhteyttä myös majapaikkoihimme vaikka olenkin ymmärtänyt molempien olevan kaikin puolin kunnossa. Minun tulisi vielä saada kaksi ensimmäistä annosta A+B-hepatiittirokotusta ennen matkaa, mutta asia järjestynee - ensimmäisen käyn hakemassa kotipaikkakunnalla pääsiäislomalla ja toisen koetan päästä ottamaan FKF:n terveydenhoitajalla toukokuussa. Säästämisprojekti koettaa myös sinnitellä hengissä. Olen ollut töissä kahtena viikonloppuna kuukaudessa ja lisäksi hoitanut koiria. Vielä pitäisi löytää kesätyö pariksi viikkoa.
"Kun annat vähästäsi niin saat ja saat enemmän kuin annat." Olemme tyttöjen (siis Jennan & Sannan) kanssa olleet Punaisen Ristin vapaaehtoiskerääjinä viime viikon keskiviikosta saakka muutaman tunnin päivässä, joskin eilen ja tänään pidimme vapaapäivän. Rahat menevät SPR:n katastrofirahastoon ja tällä hetkellä siis Japaniin ja käsittääkseni myös Libyaan, sielläkin on meneillään aikamoinen kriisi tällä hetkellä. Ihmiset ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä ja lahjoittaneet omastaan. Kiitos heille kaikille~ ♥
Tässäpä taisi olla kaikki, tällä kertaa. Näkyillään taas.
No comments:
Post a Comment